Olen 3.vuoden sairaanhoidon opiskelija. Tunneillamme törmäsin aiheeseen, joka järkytti minua valtavasti. Keskustelimme abortista, aborttilaista sekä muusta aiheeseen liittyvästä. Tuli puheeksi, miten esim. Venäjällä sikiöitä abortoidaan niin myöhäisessä vaiheessa, että sikiö syntyykin elävänä ja itkien, tarviten vain keskoshoitoa, mutta hänet heitetäänkin roskiin. Järkytyksekseni opettajani totesi, että tätä tapahtuu myös Suomessa, laillisesti. Joskus sikiö abortoidaan aivan viime tipassa (Suomen aborttilain mukaan viikolle 24 saa poikkeustapauksessa abortin tehdä) niin, että tämä syntyy elävänä. Esimerkkinä opettajani kertoi tapauksen, jossa hän oli ollut työvuorossa ja toinen hoitaja oli tullut kysymään, mitä he tekevät, kun abortoitu vauva itkee.

Asiaa oli kysytty lääkäriltä, joka oli sanonut ettei lapselle saa tehdä mitään. Suomen laki nimittäin kieltää abortoidun vauvan hoidon, vaikka tämä syntyisi elossa. Miten tämä voi olla mahdollista? Nykyisellä hoitotekniikalla jopa 22-viikkoiset keskoset saadaan pidettyä hengissä ja kehittymään terveiksi lapsiksi. Miksi yhteiskuntamme hyväksyy tällaisen ristiriidan?

Lue koko tarina

Juttu on bongattu tästä Eläinoikeusfoorumin ketjusta.

Sikiön kehitysasteista voi lukea edelläolevasta linkistä tai esim. täältä.


Allekirjoittanutta kyseinen juttu alkoi ainakin puistattamaan. Ihmisen alkua kutsutaan sikiöksi 12:sta raskausviikosta lähtien, silti laki sallii poikkeustapauksissa abortin jopa 24:llä raskausviikolla. Lakia voi aina muuttaa, jos enemmistö niin haluaa. Pitäisikö tässä tapauksessa aborttilaki miettiä uusiksi? Ainakin sen osalta mitä tehdä elävän abortoidun sikiön kanssa.